Ay-liikekö jakoi kansan kahtia?

Tänäisessä Hesarissa Heikki Hiilamo kirjoitti arvostelun Osmo Soininvaaran Sata-komiteaa käsittelevässä kirjassa. Tiedämme siis komitean, jonka nimi oli Sosiaaliturvakomitea, jonkamutta jolle nimeksi Sata-komitea. Sadankomitean kyllä tiedän, koska olen sen jäsen ylimuistoisista ajoista. Mutta sata-komitea on minulle vieras.

Siispä äkkiä kirjakauppaan! Sieltäpä löytyi Teos-kustantamon tuote. Osmo Soininvaara: Sata-komitea - Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa. Olisi sille paremman nimen voinut keksiä, ehkä. Tämä tuhatkomitea noudattelee entisaikojen parlamentaaristen komiteoiden perinnettä, ja sen tehtäväksi asetettiin lyhyesti Suomen sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen. Ilman karttaa ja kompassia. Ainoa karttakin oli painettu jo vuonna 1961, siis Pekka Kuusen sittemmin ikonin asemaan noussut kirja "1960-luvun sosiaalipolitiikka".

Soininvaara on tavattoman pragmaattinen ajattelija, huomaattehan painon olevan sanalla 'ajattelija'. Hän on rasittavuuteen asti looginen päätelmissään. Kirjassaan Soininvaara nostaa parrasvaloihin ammattiyhdistysliikkeen, eikä tämä jää Hiilamolta huomaamatta. Ay-liike on belsebuubi, joka pitää naulata seinälle joka päivä, ja niinpä Soininvaarakin tekee sen. Ay-liike tarkoittaa Hakaniemen torin laidalla majaansa pitävää liikettä, joka ilmoittaa sijaintinsa jykevin kirjaimin talonsa seinällä ja katolla.

Soininvaaran mukaan kyseessä on jako jokseenkin hyvässä asemassa olevaan keskiluokkaan ja rupusakkiin, jonka työpanosta kukaan ei tarvitse. Hänen mukaansa ay-liike vastustaa viimemainitun porukan sosiaaliturvan parantamista.

Ihmettelen. Näin helpolla ei pitäisi voida tulla julkisuuteen, vaikka olisi kirjoittanut aiheesta kirjankin. Mutta niin nyt tehdään. Helppoa on sanoa, että Paperiliitto puolustaa jäseniään, jotka saavat hyvän palkan lisäksi kaikenlaisia lisäeriä aina saunalisää myöten. Kukaan ei tule tsekanneeksi, pitääkö tämmöinen väite paikkaansa. Olen lähtöisin Pohjois-Suomen paperiteollisuuspaikkakunnan naapurustosta ja tunnen tietysti hyvin monia sellaisia miehiä(!), jotka ovat tehneet keskeytymätöntä kolmi- tai nelivuorotyötä 30 vuotta tai enemmän. Tehkääpä perässä!

Oma kokemukseni ay-liikkeestä on Soininvaaran tiedoista poikkeava. Se liike puolustaa keskimäärin keskituloisen porukan etuja, mutta tämä porukka on hyvin hajanainen. Sen tulotasokin vaihtelee paljon. Tässä joukossa, josta 85 % on työssä yliopistoissa tai niiden alaisissa yhtiöissä, on vaikea löytää "kohtalaisen hyvässä asemassa olevaa keskiluokkaa". Toki moni kulkee kraka kaulassa, monella on oma henkilöauto, jonka parkkeerauksesta pitää maksaa tuntitaksa ja niin edelleen.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa ollaan kansakunnan kahtiajakamisessa pitemmällä kuin periferisessä Suomessa. Britit ovat antamassa yliopistoille luvan periä yli 6000 punnan (7000 euron) lukuvuosimaksuja aina 9000 puntaan (10.500 euroon) saakka. Siinä pieni segmentti kansasta tulee revityksi kahteen kategoriaan.

Meidän perheessämme työttömyysaste on jo jonkin aikaa ollut tastan 50 %. Suomen työmarkkinoille ei ole helppo päästä, jos sattuu olemaan nainen ja yli 35-vuotias. Ay-liike ei ole tehnyt tätä jakoa. Sen tekee päivittäin työnantajien yhtynyt iloinen rintama. Jos tulee huono päivä, lomautetaan henkilöstöä eli siirretän työnantajakuluja valtion maksettavaksi.

Eläköön työnantajien vankkumaton rintama!

Palataan näihin tunnelmiin!