lauantai 13. helmikuuta 2010

Palkka-ale yliopistoissa

Minuun otti yhteyttä tuttu chicagolainen tutkija, joka on asustanut Saksassa ja tehnyt siihen maahan liittyvän väitöskirjan puolenkymmentä vuotta sitten. Kipinä Eurooppaa kohtaan kuitenkin elää, ja hän pyysi minua pitämään silmäni auki, josko vuoden-puolentoista sisällä Suomessa olisi haettavana hänen alaansa liittyvä professuuri. Hän hakisi sitä, ja jos sattuisi sen saamaan, muuttaisi tietysti Suomeen.

Piti ihan miettiä. Suomi todettiin juuri kovin umpeutuneeksi tai umpioituneeksi maaksi, jossa ulkomaalaisten tutkijoiden on vaikea saada jalansijaa. Sitten funtsin asiaa. Tuli etsimättä mieleen juttu, jonka kuulin tammikuun lopulla.

Jossakin Suomessa, honkain keskellä seisoo yliopisto. Yksi näistä suomalaisista yksityistetyistä, mutta silti valtiollisista yliopistoista. Sillä pyyhkii oikein hyvin, ainakin kun kuuntelee johdon edustajia. Henkilökunta voi olla toista mieltä, heillä on rintanappeja, joissa lukee "ME olemme yliopisto". Mutta henkilökunnasta ja heidän mielipiteistä ei kukoistuksen huipulla pidä välittää. Marisijoita ovat he kaikki.

Tämän menestysyliopiston x-tiedekunnassa, joka siis menestyy varsin hyvin, on jouduttu tekemään niin, että kun professuureja päättyy eri syistä, puuttuvien professorien pitämättä jääneen opetuksen aukkoja on paikattu tuntiopetuksella. Eihän olisi ollenkaan soveliasta se, että eläkkeelle jääneen professorin entinen virka, nykyinen työsopimussuhteinen toimi, avattaisiin haettavaksi. Säästää pitää. Muuten tiedekunta ei menesty niin valtavan hyvin kuin nyt.

Yksi tietämäni tuntiopettaja eli eräänlainen kevytprofessori on semmoinen henkilö, joka on opettanut kaikkea approsta laudaturiin, on tohtori ja on hankkinut opettajan pätevyyden. Hän on oppiaineensa ehdottomia priimuksia, julkaisuja riittää ja väitöskirjakin on saanut erinomaiset arvosanat ja vastaanoton. Opetuskokemusta löytyy ja pätevyyttä.

No, hän opetti syksyllä laudatur-seminaaria, johon kaikki oppiaineen opiskelijat osallistuvat. Seminaari kesti koko syksyn ja sen on/oli tarkoitus jatkua kevääseen. Siinä graduaan tekevät viittä-vaille-valmiit opiskelijat esittävät esitelmiään, jotka joko ovat suoraan osa gradutyötä tai sen välivaiheita.

Syksyllä oli tälle monipuolisesti pätevälle seminaarinvetäjälle maksettu 71 euroa tunnilta. Sehän sisältää tietysti myös opetuksen valmisteluun käytetyn ajan, kuten seminaaritöiden lukemisen, korjailemisen ja täydentämisen. Nyt kuitenkin hra Hallinto teki tarjouksen, josta ei voi kuin kieltäytyä. Se tarjosi 42 euron tuntipalkkaa. Peruste oli se varsin järkeenkäypä toteamus, että "eihän siellä seminaarissa tarvitse kuin käydä istumassa". Asialla on täytynyt olla joku, jolla ei ole käsitystä nuorten aikuisten akateemisesta opettamisesta. Lisäperusteluna oli kerrottu, että taloustilanne on huono, vaikka yliopisto siis menestyy ja kukoistaa niin ettei mikään muu koskaan missään.

Seminaarin vetäjää vaadittiin viimeiseen asti allekirjoittamaan sopimus huonolla palkalla. Hänelle oli sanottu, että palkkaahan voi sitten muuttaa jos siitä päästään sopimukseen. Mutta on aika vaikea kuvitella sopimusta, jos yksi esittää että jatketaan 71 eurolla ja toinen että eipä jatketa kun on rahapula, vaan ruvetaanpa hommiin 41 % huonommalla palkalla.

Opettajamme ymmärsi olla kirjoittamatta sopimusta ja samalla kieltäytyi opettamasta yhtään enempää ennen kuin entiset ehdot ovat mustaa valkoisella. Hyvä että kieltäytyi.

Jos yliopistoissa olisi virat entiseen malliin, opettaja ei olisi voinut kieltäytyä, jos ylempi taho antaa virkaan liittyvän opetusmääräyksen. Mutta toisaalta ylempi taho olisi joutunut sitoutumaan osapuolten yhdessä sopimiin taksoihin.

Kukoistavan yliopiston henkilöstöpolitiikka on hyvin häikäilemätöntä ja törkeää eikä mitenkään herätä, saati lisää yliopistoinstituution uskottavuutta. Yliopistolla on kovat piipussa.

Miten minä selittäisin chicagolaiselle tutulleni tilanteen? Että eihän amerikkalaista hakijaa otettaisi todesta, kun kyse on aitosuomalaisesta yliopistosta. Ja ulkopuolelta Suomeen tullutta kohdeltaisiin varmasti kuin vanhaa rukkasta. Pikemminkin meiltä voi olla alkamassa melkoinen aivovuoto Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti