Sota Britanniassa

Isossa-Britanniassa on käynnissä sota hallituksen ja yliopistojen välillä. Tällä viikolla mellakoitsijat – opiskelijoita ja yliopistojen opettajia ja tutkijoita – kiipesivät Lontoossa konservatiivipuolueen päämajan katolle liehuttamaan anarkistilippua. Kaduilla oli arviolta 50.000 ihmistä.

Meillä Suomessa tilanne on vielä rauhallinen, mutta kuinka kauan? Kuka muuten edes tietää, missä kokoomuksen puoluetoimisto on? Minäpä kerron: se on hajautettu keltaisen lehdistön, Alma-median ja Hesarin toimituksiin, ja hiljattain se on saanut myös tilat Yleisradion johdon kerroksesta.

Tietystikään Ison-Britannian ja Suomen välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Yhteiskunnat ja niiden hallintajärjestelmät ovat erilaiset, mutta menossa samaan suuntaan samoilla opeilla. Se, että David Cameronin hallitus esittää jopa 40 prosentin leikkauksia opetusmenoihin, osoittaa, että jotakin on pahasti pielessä. Kyllä pohjoismaissakin leikataan, mutta prosentit ovat pienemmät, ja leikkaajat pukevat toimenpiteensä hämärän epämääräisyyspuheen verhoon.

Onko siis Blairin uusliberalistinen hallitus voinut toimia niin hatarin tiedoin, että vuosikausia on eletty yli varojen opetustoimessa? Periaatteessa mahdollista, mutta siitä ei ole kyse. Nyt on meneillään laajempi offensiivi nimeltä kansan heitteillejättö. Julkinen valta karsii perinteisesti vähäosaisille suunnattuja tulonsiirtomekanismeja ajatellen, että näin kansa saadaan pelotelluksi hiljaiseksi.

Ensiksi on otettu tulilinjalle opiskelijat. Heiltä on peritty lukukausimaksuja, joiden summat ovat vaihdelleet yliopistoittain. Jos Cameronin linja pitää, he joutuvat maksamaan nyt 9.000 puntaa, siis 10.600 euroa lukukaudessa, mikä Britannian luokkayhteiskunnassa tarkoittaa, että työväestön lapsilla tie yliopistoon katkeaa. G-20-kokouksen pyörteissä Söulissa Cameron totesi kylmän rauhallisesti: "We won't go back. Look, even if we wanted to, we shouldn't go back to the idea that university is free." Loistavaa.

Toiseksi, jos pysytellään yliopistoissa, teloitettavaksi joutuvat "hömppäalat" eli muut kuin luonnontieteet. Jälkimmäisten kuvitellaan työllistävän akateemista väkeä, mikä ei näytä pitävän paikkaansa.

Kolmanneksi, yliopistojen määrää pitää kuulemma vähentää. Eikös tällaista ole kuultu meilläkin?

Lokakuun alussa Cameron heittäytyi kaunopuheiseksi. Hän sanoi Ison-Britannian muuttuvan maaksi, jossa useammat lapset voivat varttua turvassa ja rakkaudessa, koska perhe on tärkeinä. Hän näki maan, jossa voi valita elämän tärkeimmät asiat, kuten koulun jota lapset käyvät ja terveydenhuollon, jonka kukin valitsee itselleen. Hän näki maan, jossa yhteisöt hoitavat asiansa, järjestäen paikallispalveluita itsenäisesti. Ja hänen näkemässään maassa yrittäjät muuttavat ideansa todeksi.

Niinpä asumistuet poistetaan. Jokainen saa valita, millaisen asumismuodon haluaa itselleen. Lontoossa noin 250.000 ihmistä joutuu lähtemään asunnoistaan muualle. Lähikunnista (Newbury, Reading ym.) järjestetään aluksi peti ja puuro -majoitusta siksi aikaa, että vakituisempi asunto löytyy.

Lontoon konservatiivinen kaupunginjohtaja Boris Johnson sanoi kaksi viikkoa sitten, että nyt on käynnissä Kosovon tyylinen sosiaalinen puhdistus. Siinä hän oli varmasti oikeassa. Tämä olisi suurin väestön pakkosiirto Britannian historiassa.

Meillä koto-Suomessa on vielä sosiaalihuolto jonkinlaisessa kunnossa, mutta kurssi on kohti brittien mallia. Jatkuva paine henkilöiden tuloverotuksen keventämiseksi on johtamassa tuntuviin leikkauksiin yhdessä sun toisessa toiminnassa. Suomen politiikassa tosin tyyli on se, että ennen vaaleja ei mistään tällaisesta keskustella, mutta kun vaalien jälkeen saadaan uusi hallitus, niin se panee toimeksi todeten, että tätähän kansa halusi.