Nurinaa yliopistossa

Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Markku Kuitunen kirjoitti 10.11. Keskisuomalaisessa (ainakin nettiversiossa) siitä, kuinka tutkimusta ja opetusta vaikeutetaan yliopistoissa erilaisin mekanismein. Yksi niistä on jatkuva arviointi, josta seuraa julkaisupakko, joka puolestaan vie aikaa muilta toimilta ja niin edelleen.

Eniten haittaa ovat aiheuttaneet Kuitusen mukaan kolme surrealistista keksintöä: 1) työajan kokonaisseuranta, jolla ei ole kytkentää todellisuuteen, 2) tutkimusrahoituksen hakuvaiheeseen määrätty ns. kokonaiskustannusmalli ja 3) "yliopistojen uusi johtamisjärjestelmä, joka teettää strategiapapereita, laatujärjestelmiä ja arviointia arvioinnin perään".

Hyvin kirjoitettu, joskin kovin kansallisromanttisesti. Tunnistan nämä epäkohdat ja niiden lisäksi vielä muutaman muun atk-puolella keksityn ongelman. Koska toimimme akateemisessa yhteisössä, sallin itselleni pari - kolme huomautusta Kuitusen tekstiin.

● Tässä(kin) maassa toimii leegio keskinkertaisia konsultteja, jotka onnistuvat myymään opetusministeriön keskinkertaisuuksille keskeneräisiä tietojärjestelmiä, joiden käyttäjiksi yliopistot sitten pakotetaan. Tästä on tullut maan tapa.

Vielä 1990-luvulla tietotekniikan kehittäjät ja myyjät pitivät kunnia-asiana ja kilpailuetuna sitä, että myytävä ohjelmisto toimi. Se oli yleensä järjestysnumeroltaan 1.0, eikä uusintoja tarvinnut tehdä tiuhaan. Mutta miten on nyt? Joku keksi, että myydäänpä beta-versio, ei se asiakas kuitenkaan kusetusta huomaa. Siis keskeneräinen tuote jonka numero pitäisi olla 0.1 tai jotain. Niinpä meillä on sapit ja solet, joissakin yliopistoissa travellit. En näe mitään mahdollisuutta muuttaa tätä. Asia on vähän sama kuin munakkaassa: sitä ei voi palauttaa enää kananmuniksi. Kekkosen aikaan ei voi palata, koska aika on unilineaarinen.

Henkilökohtaisella tasolla olen kyllä viimeiset 7½ vuotta osannut valittaa ja moittia, jos minulle tyrkytetään tai jos olen sattunut ostamaan epäkelpoa tavaraa. Osaan sanoa myyjälle päin naamaa, että onpa aivan älyttömän kova hinta. Olen siis vanha kärttyinen ukko. Mutta kenelle valitan, jos käytän työnantajan välineitä, jotka se on hankkinut ylemmän tason sanelun perusteella?

● Arvioiminen ja mittaaminen on tämän vuosisadan mukanaan tuoma ilmiö Suomessa. Se on made in USA. Born in the USA. Siellä kun kaikki pannaan kilpailemaan kaikkien kanssa. Ja kun se malli nyt on viety maailmalle, muu maailma pakotetaan tähän angloamerikkalaiseen muottiin.

Tuoreimmassa Yliopisto-lehdessä kolumnisti Annamari Vänskä valittaa, että englannin kielen ylivaltaa ajavat yrittävät tehdä Suomen yliopistoista englanninkielisen tieteen siirtomaata. Niinpä nyt käytetään sitaatti-indeksiä, joka ottaa huomioon vain tällä lingua francalla kirjoitetut artikkelit. Samaan ideaan perustuu yliopistojen paremmuutta "mittaava" Shanghain lista: ne pärjäävät, joilla on paljon kavereita anglosaksisissa yliopistoissa. He saavat paljon solidaarisuuspisteitä, joita periferiassa on kymmenen kertaa vaikeampi saada.

Meillä kansallisissa puitteissa mitataan maisterien ja tohtorien määrää. Näille on etukäteen asetettu tavoitteet. Tämähän toimii juuri kuin Neuvostoliitossa valtion suunnittelukomitean Gosplanin ohjaama mittausjärjestelmä: jos tavoitteista jäätiin jälkeen, tuli piiskaa. Jos mentiin yli, tuli kehuja. Mutta kaikki tiesivät, että kovin paljon ei suunnitelmaa kannattanut ylittää, koska silloin tavoitetasoa nostettaisiin. Nyt tätä ei sanota komentotaloudeksi, vaan sillä on amerikankielinen nimi, jossa on isoja alkukirjaimia: New Public Management, suomeksi Hyvästi Sivistysyliopisto.

● Valtiontalouden tarkastusvirasto oli taannoin kiinnostunut siitä, miten ulkopuolisella rahoituksella, osin tai kokonaan, työskentelevät käyttävät työaikansa. Ulkopuolisella rahoituksella tuotettu tutkimus ja siihen käytetty työaikaresurssi piti VTV:n mielestä selkeästi erotella ns. budjettirahoitteisesta toiminnasta. Tämä olisi koskettanut varsin pientä joukkoa, mutta tarkkaile ja rankaise: varmuuden vuoksi kaikki määrättiin solettamaan. Niinpä minäkin osallistun kansalliseen huijaukseen eli totuuden vääristelyyn. Ja sinä. Milloinkahan joudumme siitä tilille? Tuomiopäivää tässä odotellaan.