Puhuttelu on yksikössä siksi, että kun tämä blogi on ollut muutaman vuoden tauolla, niin ei tätä moni löydä. Mutta nyt ovat pääluottamusmiehisyys ja ammattiliiton puheenjohtajuus taakse jäänyttä elämää, ja sitä voi taas keskittyä olennaiseen.
Olen mieluusti kirjoittanut työstä, työehdoista ja palkoista. Jatketaan nyt siitä, millä mahdollinen palkka maksetaan eli rahasta, ja aloitetaan ihan arkielämästä.
Kivi,
paperi, sakset -- tiedäthän sen leikin. Meillä kotona kiviä ja paperia
on riittämiin, mutta kynsisakset ovat joutuneet hukkaan. Ja
sisätiloihin tarkoitettu pyykinkuivausteline on tullut elinkaarensa
loppupäähän. Täytyi lähteä ostoksille. Koska asioita oli näin monta, kirjoitin ne
muistilapulle ja lisäsin siihen appelsiinit ja jugurtin.
Kynsisakset
ovat yllättävän kalliit -- kaupasta riippuen 16-18 euroa. Mummon
markoissahan se olisi satasen hujakoilla, jos joku sitä rahaa muistaa. Lähihistoriaa olisi ainakin hyvä muistella. Koska viime ja seuraavan
tilipäivän välinen aika on erityiskustannusrasitteinen, jätin
sakset vielä ostamatta ja arvelin, etteivät rahani riitä
pyykkitelineeseenkään. Mutta kas kummaa, sellainen rohjake maksaa
vain noin 12 euroa. Siinä on sentään maalattua rautaputkea
taivutettu muotoonsa ja vielä laitettu muovinaruja pyykkejä varten.
Painoa sillä on yli kaksi kiloa.
Kynsisakset
painavat muutaman kymmenen grammaa, niin vähän, että ne voisi
lähettää postitse perustaksalla -- jota kyllä juuri nostettiin.
Enhän minä saksia kenellekään lähettäisi, vaan ajattelin vain
kuljetuskustannuksia. Pyykkitelineen lähettäminen tulisi
huomattavasti kalliimmaksi, ja silti se on halvempi kuin pikkuruiset
sakset. Kynsisaksia mahtuisi yhteen 20 jalan merikonttiin varmaan
miljoona paria, mutta pyykkitelineitä vain tuhat. En ymmärrä.
Kaiken
lisäksi pyykkitelineitä tehdään itäisillä mailla, varmaan
Kiinassa, koska valmistusmaata ei kauppojen hintamerkinnöissä
kerrota. Kai niiden sieltä kuljettaminen maksaa aika lailla. Fiskarsin
kynsisakset tehdään Ähtärin Inhassa, ja Palokan kaupan hyllylle
ne kulkevat SOK:n tai Keskon Vantaan keskusvarastojen kautta.
Tässä
vaiheessa omatunto kolkutti, että päivitäpä äijä Fiskars-tietosi. Tein
niin, ja kylläpä kannatti. Suomenruotsalaisen Fiskarsin ja ruotsinruotsalaisen Clas Ohlsonin keittiökamppeethan on jo vuosia tehty yhdessä ja samassa yrityksessä Kiinan Guandongissa.
Vuonna 2012 suomalaisen ay-liikkeen ylläpitämä Finnwatch-organisaatio selvitti sellaisten aasialaisyhtiöiden työoloja, jotka valmistavat valmistuotteita Suomessaa toimiville ruotsalaisille vähittäismyyjille (mukana oli Clas Ohlson ja Biltema) ja kuudelle suomalaiselle (Fiskars, Hong Kong, Kesko, SOK, Stockmann, Tokmanni) yhtiölle ja löysi paljon moitittavaa aasialaisyhtiöiden työoloissa ja työehdoissa. Fiskarsin ja Bilteman käyttämän valmistajan työpajoissa oli erittäin kuumaa lämpötilaa, kovaa meteliä ja huonoa kuulonsuojausta moitittiin työntekijöiden haastatteluissa. Ylin kuukausipalkka oli 190
euroa, eli joku Wei ja Qiang raatavat paljon halvemmalla kuin Tuukka
tai Emilia tekisivät Suomessa.
Ruokapuolella
on jonkin aikaa ollut alennusmyynti käynnissä, joten jugurtin ja
appelsiinien ostoissa pitäisi tulla säästöä. Israelilaiset
appelsiinit suljin pois poliittisista syistä ja espanjalaiset ympäristösyistä, mutta egyptiläiset
appelsiinit olivat kilohinnaltaan 79 senttiä eli sen verran kuin ne
maksoivat v. 2000 ilman alennusmyyntejä. Mostafa ja Rania siellä Egyptissä eivät tee
sitrushedelmillään kovin suurta tiliä itselleen.
Kun
nyt hintoja on meillä tilapäisesti laskettu imagosyistä, viulut
maksaa tuotantoketjussa alimpana oleva taso ja siellä olevat
ihmiset. Kaksi desiä suomalaisen osuuskunnan Suomessa tekemää
rasvatonta jugurttia maksoi 65 senttiä eli lähes tuplasti sen mitä
kaksi isoa egyptiläistä appelsiinia. Mutta maajussi Jani ja hänen
morsiamensa Essi ovat oikeutettuja saamaan sen noin viisi prosenttia
hinnasta itselleen, mikä siitä heille jää. Enemmänkin antaisin. Joissakin maissa on paikallisia järjestelyjä, joiden avulla asiakas voi kaupan kassalla maksaa paikallisesta tuotteesta hintalapussa ilmoitettua enemmän niin, että kauppaketju ohjaa ylimääräisen rahaerän sinne Janin ja Essin pankkitilille. Sellaisista maista tulee mieleen ensimmäisenä Kreikka, mutta kukapa Kreikasta nykyään mallia ottaisi. Vai onko tämäkin vain yksi uskomus niiden muiden joukossa, jotka saattoivat Kreikan rappiolle?
Sitä vain en ymmärrä, miksi rasvattomia
jugurtteja on niin vähän kaupan hyllyllä -- ja miksi rasvaton on
kalliimpaa kuin rasvainen. Litran purkeissa on vielä lisäyllätys:
jotkin firmat ovat laittaneet niihin muovikorkkeja, jotka
hankaloittavat aineen ulos saamista. Korkki kuulemma maksaa 30
senttiä kappaleelta. Järjetöntä.
Rutistin
muistilapun taskuun ja palasin kahden appelsiinin kanssa kotiin.
------
Huom. Jutussa mainituilla yritysten nimillä ei ole mitään yhteyttä niiden todellisuudessa myymien tuotteiden laatuun.
P.S. Kun pari viikkoa tuon jälkeen oli muutakin asiaa Moskovaan, ostin kynsisakset sadalla ruplalla eli noin puolellatoista eurolla. Tuskin ne ovat kiinalaislaadun veroisia, mutta sen näyttää aika.