Hinta ja hinnan taustatekijät

Hyvä mahdollinen lukija!
Puhuttelu on yksikössä siksi, että kun tämä blogi on ollut muutaman vuoden tauolla, niin ei tätä moni löydä. Mutta nyt ovat pääluottamusmiehisyys ja ammattiliiton puheenjohtajuus taakse jäänyttä elämää, ja sitä voi taas keskittyä olennaiseen.
Olen mieluusti kirjoittanut työstä, työehdoista ja palkoista. Jatketaan nyt siitä, millä mahdollinen palkka maksetaan eli rahasta, ja aloitetaan ihan arkielämästä.

Kivi, paperi, sakset -- tiedäthän sen leikin. Meillä kotona kiviä ja paperia on riittämiin, mutta kynsisakset ovat joutuneet hukkaan. Ja sisätiloihin tarkoitettu pyykinkuivausteline on tullut elinkaarensa loppupäähän. Täytyi lähteä ostoksille. Koska asioita oli näin monta, kirjoitin ne muistilapulle ja lisäsin siihen appelsiinit ja jugurtin.

Kynsisakset ovat yllättävän kalliit -- kaupasta riippuen 16-18 euroa. Mummon markoissahan se olisi satasen hujakoilla, jos joku sitä rahaa muistaa. Lähihistoriaa olisi ainakin hyvä muistella. Koska viime ja seuraavan tilipäivän välinen aika on erityiskustannusrasitteinen, jätin sakset vielä ostamatta ja arvelin, etteivät rahani riitä pyykkitelineeseenkään. Mutta kas kummaa, sellainen rohjake maksaa vain noin 12 euroa. Siinä on sentään maalattua rautaputkea taivutettu muotoonsa ja vielä laitettu muovinaruja pyykkejä varten. Painoa sillä on yli kaksi kiloa.

Kynsisakset painavat muutaman kymmenen grammaa, niin vähän, että ne voisi lähettää postitse perustaksalla -- jota kyllä juuri nostettiin. Enhän minä saksia kenellekään lähettäisi, vaan ajattelin vain kuljetuskustannuksia. Pyykkitelineen lähettäminen tulisi huomattavasti kalliimmaksi, ja silti se on halvempi kuin pikkuruiset sakset. Kynsisaksia mahtuisi yhteen 20 jalan merikonttiin varmaan miljoona paria, mutta pyykkitelineitä vain tuhat. En ymmärrä.

Kaiken lisäksi pyykkitelineitä tehdään itäisillä mailla, varmaan Kiinassa, koska valmistusmaata ei kauppojen hintamerkinnöissä kerrota. Kai niiden sieltä kuljettaminen maksaa aika lailla. Fiskarsin kynsisakset tehdään Ähtärin Inhassa, ja Palokan kaupan hyllylle ne kulkevat SOK:n tai Keskon Vantaan keskusvarastojen kautta.

Tässä vaiheessa omatunto kolkutti, että päivitäpä äijä Fiskars-tietosi. Tein niin, ja kylläpä kannatti. Suomenruotsalaisen Fiskarsin ja ruotsinruotsalaisen Clas Ohlsonin keittiökamppeethan on jo vuosia tehty yhdessä ja samassa yrityksessä Kiinan Guandongissa.

Vuonna 2012 suomalaisen ay-liikkeen ylläpitämä Finnwatch-organisaatio selvitti sellaisten aasialaisyhtiöiden työoloja, jotka valmistavat valmistuotteita Suomessaa toimiville ruotsalaisille vähittäismyyjille (mukana oli Clas Ohlson ja Biltema) ja kuudelle suomalaiselle (Fiskars, Hong Kong, Kesko, SOK, Stockmann, Tokmanni) yhtiölle ja löysi paljon moitittavaa aasialaisyhtiöiden työoloissa ja työehdoissa. Fiskarsin ja Bilteman käyttämän valmistajan työpajoissa oli erittäin kuumaa lämpötilaa, kovaa meteliä ja huonoa kuulonsuojausta moitittiin työntekijöiden haastatteluissa. Ylin kuukausipalkka oli 190 euroa, eli joku Wei ja Qiang raatavat paljon halvemmalla kuin Tuukka tai Emilia tekisivät Suomessa.

Ruokapuolella on jonkin aikaa ollut alennusmyynti käynnissä, joten jugurtin ja appelsiinien ostoissa pitäisi tulla säästöä. Israelilaiset appelsiinit suljin pois poliittisista syistä ja espanjalaiset ympäristösyistä, mutta egyptiläiset appelsiinit olivat kilohinnaltaan 79 senttiä eli sen verran kuin ne maksoivat v. 2000 ilman alennusmyyntejä. Mostafa ja Rania siellä Egyptissä eivät tee sitrushedelmillään kovin suurta tiliä itselleen.

Kun nyt hintoja on meillä tilapäisesti laskettu imagosyistä, viulut maksaa tuotantoketjussa alimpana oleva taso ja siellä olevat ihmiset. Kaksi desiä suomalaisen osuuskunnan Suomessa tekemää rasvatonta jugurttia maksoi 65 senttiä eli lähes tuplasti sen mitä kaksi isoa egyptiläistä appelsiinia. Mutta maajussi Jani ja hänen morsiamensa Essi ovat oikeutettuja saamaan sen noin viisi prosenttia hinnasta itselleen, mikä siitä heille jää. Enemmänkin antaisin. Joissakin maissa on paikallisia järjestelyjä, joiden avulla asiakas voi kaupan kassalla maksaa paikallisesta tuotteesta hintalapussa ilmoitettua enemmän niin, että kauppaketju ohjaa ylimääräisen rahaerän sinne Janin ja Essin pankkitilille. Sellaisista maista tulee mieleen ensimmäisenä Kreikka, mutta kukapa Kreikasta nykyään mallia ottaisi. Vai onko tämäkin vain yksi uskomus niiden muiden joukossa, jotka saattoivat Kreikan rappiolle?

Sitä vain en ymmärrä, miksi rasvattomia jugurtteja on niin vähän kaupan hyllyllä -- ja miksi rasvaton on kalliimpaa kuin rasvainen. Litran purkeissa on vielä lisäyllätys: jotkin firmat ovat laittaneet niihin muovikorkkeja, jotka hankaloittavat aineen ulos saamista. Korkki kuulemma maksaa 30 senttiä kappaleelta. Järjetöntä.

Rutistin muistilapun taskuun ja palasin kahden appelsiinin kanssa kotiin.

------

Huom. Jutussa mainituilla yritysten nimillä ei ole mitään yhteyttä niiden todellisuudessa myymien tuotteiden laatuun.

P.S. Kun pari viikkoa tuon jälkeen oli muutakin asiaa Moskovaan, ostin kynsisakset sadalla ruplalla eli noin puolellatoista eurolla. Tuskin ne ovat kiinalaislaadun veroisia, mutta sen näyttää aika.